Iiro Ruo­lah­ti

 

Kur­kis­tus blo­gin kir­joit­ta­jan, Iiro Ruo­lah­den, tari­naan sekä Unelmana Oikis ‑blo­gin historiaan.

Iiro Ruo­lah­ti

Oikeus­no­taa­ri

Moi! Olen Iiro Ruo­lah­ti, gra­dua vail­le val­mis oikeus­tie­teen mais­te­ri Hel­sin­gin yli­opis­tos­ta. Hel­sin­gin yli­opis­ton lisäk­si olen opis­kel­lut Austra­lias­sa Mel­bour­ne Law Schoo­lis­sa, joka on ran­kat­tu maa­il­man kuu­den­nek­si par­haim­mak­si oikikseksi.

Juri­dii­kan lisäk­si olen kiin­nos­tu­nut lii­ke­toi­min­nas­ta, neu­vot­te­le­mi­ses­ta ja yli­pään­sä sosiaalipsykologiasta.

Kuka ihmeen Iiro Ruolahti?

Hel­sin­gis­sä asu­va­na olen oppi­nut, että on hyvin usein hyö­dyl­lis­tä pai­not­taa suku­ni­me­ni ole­van Ruo­lah­ti eikä sitä kau­pun­gin­osaa vas­taa­vas­ti Ruo­ho­lah­ti, sil­lä sat­tu­neis­ta syis­tä suku­ni­me­ni menee usein väärin.

Elä­män­ta­ri­na lyhyesti

Nojoo se sii­tä suku­ni­mes­tä. Täl­lai­set kir­jal­li­set esit­te­lyt ovat aina jos­tain syys­tä kovin kan­kei­ta, mut­ta tosi­aan olen Iiro ja opis­ke­len sekä asun täl­lä het­kel­lä Hel­sin­gis­sä. Olen kotoi­sin Hel­sin­gis­tä, vaik­ka puhe­tyy­li­ni väit­tää­kin muu­ta. Tämä joh­tuu sii­tä, että olen asu­nut elä­mä­ni aika­na Hel­sin­gin lisäk­si Poh­jois-Suo­mes­sa, Ete­lä-Poh­jan­maal­la, Pir­kan­maal­la ja Kes­ki-Suo­mes­sa. Var­maan isoim­man vai­ku­tuk­sen “puhe­tyy­lii­ni” on anta­nut Jyväs­ky­läs­sä asu­mi­nen, jos­sa kävin sekä ylä­as­teen että lukion.

Muu­tin takai­sin Hel­sin­kiin lop­pu­ke­säs­tä 2014, kun val­mis­tuin yli­op­pi­laak­si enti­ses­tä Cyg­naeus-lukios­ta ja aloi­tin opin­not Hel­sin­gin avoi­mes­sa yli­opis­tos­sa. Vie­tin muu­ta­man väli­vuo­den hakies­sa­ni kol­mes­ti oikik­seen, jos­sa pää­sin aloit­ta­maan opin­not syk­syl­lä 2016.

Mik­si oikis?

Blo­gi­ni nime­ni on Unelmana Oikis ja elä­mä­ni on vii­meis­ten vuo­sien aika­na pyö­ri­nyt vah­vas­ti oikik­sen ympä­ril­lä, joten on ehkä syy­tä taus­toit­taa, miten pää­dyin yli­pään­sä hakeu­tu­maan täl­le alalle.

Sain idean oikik­seen hake­mi­ses­ta jo vajaa 20 vuot­ta sit­ten olles­sa­ni noin kuusi­vuo­tias. Olin viet­tä­mäs­sä kesä­lo­maa mökil­lä Mul­tial­la ja sau­nail­lan yhtey­des­sä isä­ni ker­toi minul­le hyvä­palk­kai­sis­ta amma­teis­ta. Muis­tan että yhte­nä ammat­ti­na käy­tiin läpi len­tä­jää, jos­ta en syys­tä tai toi­ses­ta kiin­nos­tu­nut. Sen sijaan tun­te­mat­to­mas­ta syys­tä joh­tuen juris­tin ammat­ti jäi mie­lee­ni, ja en oikeas­ti muis­ta minul­la olleen tuon jäl­keen mitään muu­ta haaveammattia.

Olen kai aina ollut ute­lias tapaus, sil­lä sel­vit­te­lin jo ala-asteel­la kai­ken mah­dol­li­sen oikik­seen hake­mi­seen liit­tyen ja ylä­as­teel­la muis­tan lai­nan­nee­ni kir­jas­tos­ta jon­kin lii­ke­ju­ri­diik­kaa käsit­te­le­vän kir­jan. Niin hur­jak­si oiki­sin­to­hi­mo­ni ei ylty­nyt, että oli­sin eri­tyi­sem­min innos­tu­nut luke­maan tuo­ta kir­jaa. Voit vain kuvi­tel­la kuin­ka vähän ylä­as­tei­käi­nen pojanklop­pi ymmär­si juri­dii­kan teks­tin pääl­le ja kir­ja palau­tui­kin nopeas­ti takai­sin kirjastoon.

Ala-asteel­la olin “hyvä” kou­lus­sa – ilmai­su jon­ka pääl­le en eri­tyi­sem­min perus­ta –, mut­ta ylä­as­teel­la opin­to­me­nes­tyk­se­ni läh­ti nopeas­ti hur­jaan las­kuun ja lukios­sa sitä ei ollut juu­ri lain­kaan. Syi­tä on var­maan monia, mut­ta näin jäl­ki­kä­teen arve­li­sin yhden syyn olleen muu­ton pois yksin­huol­ta­ja­van­hem­mal­ta­ni. Vaik­ka minul­la oli kat­to pään pääl­lä ja tär­kei­tä aikui­sia ihmi­siä ympä­ril­lä­ni, koin olo­ni koto­na kui­ten­kin kovin yksi­näi­sek­si. Lisäk­si nuo­re­na olin into­hi­moi­nen video­pe­lien pelaa­ja, joten niil­lä peli­tun­ti­mää­ril­lä ei ole ihme­kään, että opin­to­me­nes­tyk­se­ni oli huono.

Val­mis­tuin lopul­ta lukios­ta muis­taak­se­ni kes­kiar­vol­la 6,7 ja kir­joi­tin nel­jä ainet­ta: lyhyen mate­ma­tii­kan C, pit­kän englan­nin C, äidin­kie­len B ja yhteis­kun­tao­pin A. Kovin moni ei usko­nut täl­lä poh­jal­la pon­nis­tet­ta­van oikik­seen, jon­ka olin mones­ti sano­nut ääneen ole­van tavoit­tee­ni. Muut vain eivät tie­tä­neet sitä, min­kä itse tie­sin. Oikis oli pit­kä­ai­kai­nen unel­ma­ni ja minun on vai­ke­aa kuvi­tel­la tois­ta hen­ki­löä, joka oli­si ollut yhtä moti­voi­tu­nut hake­maan oikik­seen. Kun ensim­mäi­sen haku­ke­vää­ni valin­ta­koe­kir­jat jul­kai­siin alku­ke­vääs­tä 2014, oli kuin oli­sin pai­na­nut jotain nap­pia: yhtäk­kiä luin päi­vit­täin 6–8 tun­tia päi­väs­sä kuri­na­lai­ses­ti läpi kevään, kun aiem­min en ollut edes vai­vau­tu­nut avaa­maan oppi­kir­jo­ja lukion kokeisiin.

Väli­vuo­det

Kovas­ta luke­mi­ses­ta huo­li­mat­ta en pääs­syt ensim­mäi­sel­lä haku­ker­ral­la­ni Hel­sin­gin oikik­seen (aikoi­naan pys­tyi käy­tän­nös­sä hake­maan ainoas­taan yhteen oikik­seen ker­ral­laan). Toki pet­ty­mys oli val­ta­va, kun sain tie­tää jää­nee­ni seit­se­män pis­teen pää­hän sisään­pää­sys­tä. Pää­sin kui­ten­kin nopeas­ti pet­ty­myk­sen yli, sil­lä vara­suun­ni­tel­ma­ni oli muut­taa Hel­sin­kiin ja aloit­taa opin­not avoi­mes­sa yliopistossa.

Lue lisää: 6 § Pääsykoekevääni

Jos aiem­min olin moti­voi­tu­nut oikik­seen hake­mi­seen, väli­vuo­si­na lähen­te­lin var­maan pak­ko­miel­tei­syyt­tä. Opis­ke­lin kah­den vuo­den ajan avoi­mes­sa yli­opis­tos­sa ja sain kasaan 49 opin­to­pis­tet­tä. Tämän ohel­la pää­sin työ­ko­kei­luun vakuu­tusoi­keu­teen sekä Kil­pai­lu- ja kulut­ta­ja­vi­ras­toon, ja vapaa-ajal­la­ni­kin luin run­saas­ti juri­diik­kaan liit­ty­vää kir­jal­li­suut­ta sun muu­ta. Mie­les­sä­ni ei ollut epäi­lys­tä­kään etten­kö pää­si­si lopul­ta oikik­seen. Tavoit­teen saa­vut­ta­mi­sek­si olin val­mis uhraa­maan sosi­aa­li­sia suh­tei­ta, sil­lä aika­ni ja ener­gia­ni ei riit­tä­nyt kaik­keen. Näin jäl­ki­kä­teen on toki help­po vii­sas­tel­la, että elä­mäs­tä oli­si voi­nut ja pitä­nyt naut­tia enem­män väli­vuo­si­na, mut­ta omal­la taval­laan en kadu mitään ja olen kii­tol­li­nen väli­vuo­sis­ta­ni, kun pyrin mää­rä­tie­toi­ses­ti koh­ti unel­maa­ni. Nyky­ään jopa välil­lä kai­paan tuo­ta drai­via, mikä minul­la oli, sil­lä olin usko­mat­to­man kes­kit­ty­nyt tavoit­tee­see­ni ja se var­mas­ti näkyi myös ulospäin.

Lopul­ta unel­ma­ni kävi toteen, kun pää­sin sisäl­le, kol­man­nel­la haku­ker­ral­la­ni, kesäl­lä 2016. Olin ana­ly­soi­nut ja otta­nut opik­si aiem­pien haku­ker­to­jen vir­heis­tä ja pää­sin kirk­kaas­ti sisäl­le Hel­sin­gin oikik­seen. Muis­tan vie­lä­kin tuon päi­vän kun sain aamul­la aikai­sin Opin­to­po­lus­ta tie­don opis­ke­lu­pai­kas­ta ja mur­ruin kyy­ne­liin. Pit­kä­ai­kai­nen unel­ma­ni oli käy­nyt toteen ja kaik­ki sen eteen teh­ty kova työ oli kai­ken arvois­ta. Mui­den odo­tus­ten vas­tai­ses­ti minä, joka räpi­köi lukion läpi ja jon­ka suvus­sa ei ollut yhtään kor­kea­kou­lu­tet­tua eikä tutuis­sa yhtään juris­tia, rai­va­si tien­sä oikikseen.

Lue lisää: 15 § Tulokset

Toi­saal­ta jos olet luke­nut aiem­min blo­gia­ni, tie­dät ettei mie­les­tä­ni oikik­seen pää­se­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä ole hyvä lukio­me­nes­tys tai muu taus­ta. Mie­les­tä­ni tari­na­ni on vain esi­merk­ki sii­tä, että oikik­seen pää­se­mi­ses­sä – ja elä­mäs­sä yli­pään­sä – isoin mer­ki­tys on omal­la moti­vaa­tiol­la. Ehkä moni ei ole täs­tä samaa miel­tä, mut­ta se on minun filo­so­fia­ni ja asen­tee­ni elämään.

Mitä oikik­ses­sa?

Äkki­sel­tään voi saa­da kuvan, että hain oikik­seen vain rahan takia. En tie­dä, onko se täl­lä alal­la hie­man tabu, ettei moni “keh­taa” myön­tää ääneen hake­neen­sa oikik­seen sen takia, että halu­aa siis­tiin ja hyvä­palk­kai­seen työ­hön, mut­ta voin suo­raan myön­tää, että minul­le tämä oli yksi syy.

Pitää kui­ten­kin ymmär­tää, että olen ollut pie­ni lap­si, kun olen saa­nut idean oikik­seen hake­mi­ses­ta ja se jos­tain syys­tä vain iskos­tui syväl­le mie­lee­ni, että tulen hake­maan oikik­seen. Toden­nä­köi­ses­ti isä­ni ker­to­mas­sa ammat­ti­ku­vauk­ses­sa oli jotain, mikä sai minut kiin­nos­tu­maan juu­ri juris­tin amma­tis­ta, mut­ta en muis­ta mikä sii­nä oli. Sii­nä mie­les­sä raha oli var­mas­ti iso teki­jä nuo­rem­mal­le minul­le, että halusin toi­sen­lai­sen elä­män kuin mikä minul­la oli lap­se­na. Maa­il­mas­sa ja Suo­mes­sa monel­la on var­mas­ti asiat huo­nom­min kuin mitä minul­la on ollut enkä tar­koi­tus nyt ole läh­teä kil­pai­le­maan sii­tä tai yli­pään­sä avaa­maan tuo­ta tar­kem­min. Point­ti­ni vain on, että näin rahan apu­vä­li­nee­nä pon­nis­taa “parem­paan elämään”.

Raha sitä ja raha tätä. Elä­mä­ni oli­si kui­ten­kin aika anke­aa, jos ainoa syy­ni hakea oikik­seen oli­si lopul­ta ollut raha. Mikä sit­ten minua vie­hät­tää juri­dii­kas­sa ja mil­loin kuvioi­hin tuli muu­ta­kin kuin raha?

Muis­tan lukios­sa käy­nee­ni yhden lyhyen oikis­kurs­sin, joka jär­jes­tet­tiin muis­taak­se­ni yhteis­työs­sä Lapin oikik­sen kans­sa. Kurs­sil­la käsit­te­lim­me imma­te­ri­aa­lioi­keuk­sia, jois­ta en ymmär­tä­nyt yhtään mitään. Opet­ta­ja­kin tun­tui opet­ta­van asian tur­han moni­mut­kai­ses­ti lukioi­käi­sil­le opis­ke­li­joil­le, joil­la ei ollut mitään koke­mus­ta juri­dii­kas­ta. Täl­löin koin ainoan pie­nen krii­sin sen suh­teen, onko oikis sit­ten­kään jut­tu­ni. Muis­tan etten pääs­syt läpi tuon kurs­sin koet­ta / tent­tiä, mut­ta onnek­si en anta­nut tämän yksit­täi­sen koke­muk­sen lan­nis­taa, vaan hain sil­ti abi­ke­vää­nä oikikseen.

Onnek­si valin­ta­koe­kir­joi­na oli pal­jon yksin­ker­tai­sem­pia juri­dii­kan kir­jo­ja ja muis­tan­kin pää­sy­koe­ke­vää­nä saa­nee­ni ahaa-elä­myk­sen, että tämä on aidos­ti mie­len­kiin­tois­ta. Tuol­loin sain ns. “oikean” syyn sil­le mik­si haluan oikik­seen. Juri­dii­kas­sa kieh­to­vin­ta on edel­leen se, että se tun­tuu anta­van avai­met koko yhteis­kun­taan, sil­lä nyky­ään on har­vas­sa ne yhteis­kun­nan tai elä­män osa-alu­eet, joil­le juri­diik­ka ei jol­lain tavoin ylet­tyi­si. Lisäk­si tut­kin­to on yleis­pä­te­vä eikä se sinän­sä sul­je lii­kaa ovia tule­van uran kan­nal­ta. Juri­diik­ka ja sen opis­ke­lu ruok­kii myös ana­lyyt­tis­tä ja ute­lias­ta per­soo­naa­ni ja olen huo­man­nut oikik­ses­sa opis­ke­lun jäl­keen, miten ana­lyyt­ti­sek­si olen muut­tu­nut. Ehkä tämän eron huo­maa myös blo­gi­kir­joi­tuk­sis­sa­ni, jos ver­tai­lee alku­vai­heen kir­joi­tuk­sia­ni nykypäivään.

Täy­tyy tosin myön­tää, ettei oikik­ses­sa opis­ke­lu ollut täy­sin sitä mitä odo­tin, sil­lä mie­les­tä­ni ope­tus on mel­ko hei­kos­ti jär­jes­tet­ty ja aina­kin Hel­sin­gin oikik­ses­sa hal­lin­nol­li­nen puo­li tök­kii jat­ku­vas­ti, mikä tekee opis­ke­lus­ta raas­ta­vaa opis­ke­li­jal­le. Onnek­si koen sil­ti ole­va­ni täy­sin oikeal­la alal­la juri­dii­kan sisäl­lön puo­les­ta eikä opin­nois­sa ole­kaan jäl­jel­lä enää kuin gradu.

Eni­ten olen kui­ten­kin oppi­nut työ­elä­mäs­sä ja olen äärim­mäi­sen tyy­ty­väi­nen oik­ka­rei­den työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suuk­siin jo opin­to­jen aika­na. Opin­to­jen ja töi­den sisäl­lön ero on kuin päi­vä ja yö, min­kä takia on muka­vaa, että olen tähän men­nes­sä pääs­syt näke­mään usei­ta eri­lai­sia työ­paik­ko­ja. CV:seeni voi tar­kem­min pereh­tyä Lin­ke­dIn-pro­fii­lis­sa­ni, mut­ta alla on lis­tat­tu aika­jär­jes­tyk­ses­sä työ­ko­kei­lu- / har­joit­te­lu­pai­kat, jois­sa olen ollut juri­dii­kan alalla:

  • Vakuu­tusoi­keus
  • Kil­pai­lu- ja kuluttajavirasto
  • Opet­ta­jien työttömyyskassa
  • FINEn Vakuu­tus- ja rahoitusneuvonta
  • ARROWS advi­so­ry group (Tse­keis­sä)
  • Roschier Asian­ajo­toi­mis­to Oy
  • Senaat­ti-kiin­teis­töt

Lisäk­si olen toki hää­rän­nyt kai­ken­nä­köis­tä vapaa-ajal­la­ni, kuten laa­ti­nut oikis­ha­ki­joil­le oikai­su­vaa­ti­muk­sia ja edus­ta­nut hei­tä myös hallinto-oikeudessa.

Lue lisää: 32 § Oik­ka­rin työn­ha­ku: Työ­ko­ke­muk­sen mer­ki­tys ja työ­paik­ko­jen etsintä

Mitä oikik­sen ulkopuolella?

Elä­mäs­sä­ni on onnek­si nyky­ään muu­ta­kin kuin oikis ja juri­diik­ka. Ennen kuin ker­ron vapaa-ajan har­ras­tuk­sis­ta­ni, on muka­va pääs­tä totea­maan, että oikik­seen pää­syn jäl­keen tun­tui kuin sil­mä­ni oli­si­vat avau­tu­nut muul­le maa­il­mal­le 😀 Nopeas­ti sisään­pää­syn jäl­keen kiin­nos­tuin sijoit­ta­mi­ses­ta ja aloi­tin sääs­tä­mi­sen indek­si­ra­has­toi­hin alku­vuo­des­ta 2018. Lisäk­si kiin­nos­tuin enem­män lii­ke­toi­min­nan ja yrit­tä­mi­sen ymmär­tä­mi­ses­tä, mikä ehkä joh­ti osal­taan perus­tu­maan oman toi­mi­ni­men. Opin­to­jen aika­na osal­lis­tuin neu­vot­te­lu­kil­pai­luun, min­kä jäl­keen hurah­din täy­sin neu­vot­te­le­mi­seen ja sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gian. Sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gi­aan liit­tyen olen­kin luke­nut useam­pia eri kir­jo­ja vapaa-ajal­la­ni, vaik­ka muu­toin olen har­mil­li­sen lais­ka lukija.

Toi­mia­lois­ta koen kiin­nos­ta­vim­mak­si urhei­lu­toi­mia­lan, sil­lä olen seu­ra­nut lap­ses­ta asti vapaa­ot­te­lua. Tule­vai­suu­des­sa oli­si­kin muka­vaa teh­dä jotain urhei­lu­lii­tän­näis­tä työ­tä tai pro­jek­tia, kuten mana­ge­roin­tia tai urhei­li­joi­den sopi­mus­ten- ja talou­den­hal­lin­taa. Myös eSports-toi­mia­lan paris­sa hää­rää­mi­nen oli­si mie­len­kiin­tois­ta, sil­lä olen pelan­nut tei­ni-ikäi­se­nä kil­pai­lul­li­ses­ti Call of Duty-peli­sar­jaa konsolilla.

Mitä vapaa-ajal­la?

Muu­toin tyk­kään ren­tou­tua vapaa-ajal­la pleik­ka­ria pela­tes­sa ja Netflixiä kat­sel­les­sa. Olen lap­ses­ta asti haa­veil­lut omas­ta koi­ras­ta, ja toi­vot­ta­vas­ti jonain päi­vä­nä elä­mään mah­tuu myös oma kultainennoutaja.

Perus­tin blo­gi­ni lop­pu­vuo­des­ta 2015 lähin­nä toi­mi­maan päi­vä­kir­ja­na­ni, sil­lä kave­ri­pii­ris­sä­ni ei ollut ketään, jota kiin­nos­tai­si oikik­seen hake­mi­nen. Blo­gin nimi on ehkä hie­man raflaa­va, mut­ta parem­pi se on kuin yhte­nä vaih­toeh­to­na ollut “Law of my life”. Näin vii­si vuot­ta myö­hem­min voin tode­ta, että ehkä blo­gin nimi on ihan sopi­va kuvas­ta­maan sen sisäl­töä ja minua.

Blo­gin tar­koi­tus ja tulevaisuus

Alun perin tosi­aan blo­gi lähin­nä oli jul­ki­nen päi­vä­kir­ja­ni, mut­ta pik­ku­hil­jaa se kerä­si suo­sio­ta. Tämän jäl­keen aloin päi­vit­tä­mään blo­gia myös luki­joi­ta sil­mäl­lä pitäen ja halusin jakaa muil­le tie­toa oikik­seen hake­mi­ses­ta sekä omis­ta koke­muk­sis­ta­ni. Edel­leen nau­tin val­ta­vas­ti sii­tä, jos blo­gis­ta­ni on apua muil­le tai jos voin olla avuk­si luki­joi­den tsemp­paa­mi­ses­sa tai motivoinnissa.

Alkuun tar­koi­tuk­se­na oli käsi­tel­lä vain hake­mis­ta ja avoi­mes­sa opis­ke­lua, mut­ta nyky­ään blo­gi­ni on ehkä menos­sa hie­man eri suun­taan. Oma val­mis­tu­mi­se­ni lähes­tyy ja vaik­ka aion jat­kaa myös edel­lä mai­ni­tuis­ta aiheis­ta kir­joit­te­lua, haluan kir­joit­taa myös esi­mer­kik­si työn­haus­ta ja antaa niin haki­joil­le kuin oik­ka­reil­le rea­lis­ti­sem­man kuvan työ­elä­mäs­tä. Ja tie­ten­kin minul­le saa aina ehdot­taa eri­lai­sia aihei­ta blogikirjoituksiksi!

Lopuk­si

Toi­vot­ta­vas­ti tämä esit­te­ly toi­mii ennem­min kur­kis­tuk­se­na minun elä­mään ja taus­taan kuin minään myyn­ti­pu­hee­na. Koen että ehkä jois­tain luki­jois­ta on muka­vaa oppia “tun­te­maan” hie­man parem­min blo­gin kir­joit­ta­jaa kuin että jäi­sin hir­veän etäi­sek­si ja kas­vot­to­mak­si. Ja tämä toi­vot­ta­vas­ti madal­taa kyn­nys­tä­si ottaa roh­keas­ti yhteyttä, mikä­li mie­le­si pääl­lä on jokin kysymys.

Kii­tos kun jak­soit lukea tari­noin­tia­ni elä­mäs­tä­ni ja blo­gis­ta­ni, ja toi­vot­ta­vas­ti blo­gis­ta on sinul­le hyö­tyä jos­sain muo­dos­sa! Vas­taa­no­tan mie­lel­lä­ni myös palau­tet­ta blo­gis­ta ja sivus­tos­ta yli­pään­sä. Yhteys­tie­to­ni löy­dät alapuolelta 🙂

Jos haluat pysyä ajan tasal­la uusis­ta blo­gi­kir­joi­tuk­sis­ta, voit tila­ta ilmoi­tuk­set säh­kö­pos­tii­si tääl­tä. Tar­joa­mis­ta­ni pal­ve­luis­ta (opiskelijavalinnan muutoksenhaku ja työnhakusparraus) löy­dät lisä­tie­toa Pal­ve­lut-sivul­ta.

Palau­te- ja yhteydenottolomake

Jätä säh­kö­pos­tio­soit­tee­si, jos haluat vas­tauk­sen viestiisi.

unelmanaoikis(ät)gmail(piste)com

Ota yhteyttä Facebookissa

Tavoi­tat minut lait­ta­mal­la vies­tiä blo­gin Face­book-sivun chat-toiminnolla.