Vuotta 2016 on jo ehtinyt kulua pari viikkoa, ja pääsykoekevätkin häämöttää jo horisontissa, varsinkin Rovaniemen oikikseen hakevilla, sillä tieto valintakoevaatimuksista julkistetaan 20.1 tiedekunnan sivuilla. Näin ollen koen, että on ajankohtaista kertoa omista pääsykoekeväistäni; mitä keväältä voi odottaa, mikä meni pieleen ja tietenkin se ikuisuuskysymys eli kuinka paljon luin.
Kevät 2014 — Ensimmäinen hakukerta
Kirjoitin viimeisen ylioppilaskokeeni pari viikkoa ennen Helsingin oikiksen pääsykoekirjojen julkaisua, ja ehdin rentoutumaan hyvin ennen pääsykoeurakan alkua. Päädyin tilaamaan kirjat paikan päälle menon sijasta, sillä asuin vielä tällöin kaukana Helsingistä. Tämä tosin oli virhe, sillä pääsykoekirjat julkaistiin keskiviikkona 1.4, mutta itse sain kirjat käsiini vasta pari päivää myöhemmin perjantaina, jolloin ryntäsinkin suoraan Postin kautta kaupunginkirjastoon lukemaan.
Muistan vieläkin kuinka kirjastossa aloitin lukemaan hallinto-oikeuden kirjaa ja miten hepreaa teksti oli pienelle lukiolaiselle. Kaksi muutakaan pääsykoekirjaa — Johdatus immateriaalioikeuteen ja Oikeuden rajoilla (oikeusteoriaa) — eivät vaikuttaneet sen helpommilta, mutta silti ryhdyin innoissani luku-urakkaan!

Olin laatinut tarkan päiväohjelman itselleni ennen pääsykoekirjojen julkaisua, mutta melko nopeasti tuo suunnitelma lensi roskiin, sillä ensimmäinen lukupäiväni kirjastossa jäi myös viimeiseksi, ja luin koko loppukevään pelkästään kotona. En vain pystynyt keskittymään kirjastossa, sillä pienikin ääni sai keskittymiseni herpaantumaan ja kotonakin luin aina kuulokkeet tai korvatulpat korvissa. Muutenkin koin kotona lukemisen paremmaksi vaihtoehdoksi, sillä näin matkustamiseen ei kulunut arvokasta lukuaikaa, ja kotona oli myös mukavampi lukea, vaikka sielläkin oli omat häiriötekijänsä.
Vaikka heitinkin päiväohjelmani roskiin kotona lukemisen myötä, minulla oli tietynlainen (kirjoittamaton) suunnitelma lukemiselle, jota noudatin. Aloitin lukemalla kuusi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa ja sunnuntait olin pyhittänyt kevyelle kertaukselle ja tehtävien teolle. Otin sekuntikellolla aikaa lukemisestani turhankin orjallisesti ja tosiaan tuo kuusi tuntia oli puhdasta lukemista, johon ei ollut laskettu minkäänlaisia taukoja. Noudatin valmennuskurssilta (hankin Pykälän etäkurssin) saatua neuvoa ja painotin aina kurssilla käytävää pääsykoekirjaa lukemisissani ja jos muistan oikein, niin luin aina päivässä kahta kirjaa kerrallaan, joista toinen toimi pääkirjana (mistä oli tulossa seuraava välikoe) ja toinen kirja vaihtui aina päivittäin.
Lukuaikaa keväällä 2014 oli 71 päivää, ja muistaakseni luin jopa ensimmäiset kolme viikkoa vain kuusi tuntia päivässä, mutta sunnuntait menivät siihen, että en saanut kirjoja edes auki vaikka tarkoituksena olikin kerrata viikon aikana käytyjä asioita. Tuon kolmen viikon jälkeen aloitin lukemaan kahdeksan tuntia päivässä, mutta edelleen sunnuntait pysyivät vapaina. Asiat alkoivat jäädä päähän ja välikokeissakin onnistumisia alkoi tulemaan pikku hiljaa (ensimmäisestä välikokeesta taisin saada pisteitä 9/70).
Mutta kun lukuaikaa oli jäljellä noin kolme viikkoa, niin annoin muiden (väitettyjen) lukumäärien vaikuttaa omaan tekemiseeni. Tästä lievästi panikoituneena lopetin vapaapäivien pitämisen, ja yritin itsekin nostaa lukutuntimääriä. Taisin onnistuakin lukemaan vajaita kymmenen tunnin päiviä hetken kunnes minuun iski osittainen burnout ja koko pääsykoeurakan stressi ja paineet alkoivat olla liikaa. Tämän jälkeen lukemiseni olikin hyvin heikkoa, tuntimäärieni heitellessä yhdestä kahdeksaan.
Vihdoin koitti koetta edeltävä päivä ja saatoin omatuntovapaasti lopettaa lukemisen ja lähdin junalla Tampereelle, jossa tein kokeeni. Halusin saada herätä rauhassa koeaamuna, joten yövyin hotellissa, ja aamulla otin taksin koepaikalle, joka sijaitsi TTY:llä. Koesalina toimi erittäin suuri auditorio, johon hakijat kutsuttiin nimenhuudon myötä hieman ennen kokeen alkua. Pääsykokeessa oli monivalintatehtävä, aineistotehtävä, kaksi oikeustapaustehtävää sekä kolme esseetä. Itse kokeessa oloni oli liiankin rentoutunut ja olin “valmis” jo 40 minuuttia ennen kokeen loppua. Olin kuitenkin auditoriossa ajan loppumiseen saakka, sillä tarkastin vielä vastaukseni, ja pohdin yhtä monivalintatehtävän kohtaa pitkään. Kokeen palautettuani minut valtasi helpotuksen tunne: vihdoin urakka oltiin saatu loppuun ja kesäloma saattoi alkaa!
Jos joku luuli, että pääsykokeen piina päättyi tähän, tuo henkilö erehtyi täysin, sillä tulosten odottaminen oli vielä tuskallisempaa kuin itse lukuaika. Pyöritin päässäni koko aika erilaisia skenaarioita tehtävieni pisteistä, ja mielialani pääsykokeen suhteen vaihteli jatkuvasti.
Sinänsä olin erittäin tietoinen siitä mahdollisuudesta, ettei hyväksymiskirjettä tule, mutta kun tulosten aika koitti ja poimin postilaatikosta ohkaisen kirjeen, olo oli erittäin tyhjä. Olin saanut kokeesta 42/70 pistettä (tehtävien pisteet järjestyksessä: 7,8,5,5,5,3,9), kun sisäänpääsyyn olisi vaadittu 49/70. Pääsin kuitenkin pettymyksen yli melko nopeasti, sillä olin tehnyt hyvän varasuunnitelman välivuodelle eli avoimessa yliopistossa opiskelun.
Opin ensimmäisestä hakukerrasta paljonkin ja koin, että liian yksipuolinen opiskelu, harjoitustehtävien vähäinen tekeminen sekä liian kovien paineiden ottaminen olivat pääsyinä epäonnistumiseeni. Tosin koin myös, että vaikka olisinkin korjannut edellä mainitut asiat, niin ensimmäisellä hakukerralla sisäänpääsy olisi kyllä ollut melkoinen saavutus, sillä ensikertalainen lähtee lopulta niin erilaisesta lähtökohdasta pääsykoeurakkaan kuin useampana keväänä hakenut henkilö. Nostan hattua kaikille, jotka ovat selvittäneet tiensä oikikseen ensimmäisellä hakukerralla!
Kevät 2015 — Toinen hakukerta
Toiseen hakukertaan lähdin aivan erilaisesta tilanteesta, sillä olin suorittanut avoimessa yliopistossa jo 31 opintopistettä ja tietenkin alla oli jo yksi hakukerta. Asuin nyt yksin Helsingissä, joten sain lukea kotona täysin rauhassa, mikä oli erittäin hyvä. Päätin myös osallistua Varjovalmennuksen valmennuskurssille, sillä se oli ilmainen ja halusin monipuolistaa opiskelutapojani.
Kirjat julkaistiin 25.3, ja meninkin heti julkaisupäivänä kiltisti jonottamaan Unigrafiaan kirjojani. Olin paikalla n. klo 8.30, vaikka kirjakauppa aukesikin vasta yhdeksältä, ja kirjat taisin saada käteeni joskus kymmenen aikoihin eli jonotusta tuli suurin piirtein puolitoista tuntia.
Koska lukuaikaa oli edelliseen vuoteen verrattuna kymmenen päivää vähemmän (61 päivää), aloitin alusta asti lukemaan pidempiä päiviä. Tälläkään kertaa minulla ei ollut kovinkaan tarkkaa lukusuunnitelmaa, mutta päätin että aloitan lukemaan kuusi tuntia päivässä + valmennuskurssi + kertaaminen päivän lopuksi, ja nostin tuntimäärää joka viikko puolella tunnilla.
Lukeminen tuntui alusta asti paljon helpommalta, sillä pääsin kirjojen “ytimeen” nopeammin käsiksi eikä aikaa kulunut perusasioiden (oikeuslähdeoppi yms.) opetteluun, jotka toistuvat joka vuosi kirjoissa. Lisäksi siinä missä edellisenä vuotena olin erittäin stressaantunut sisäänpääsystä, tänä vuonna olin paljon rentoutuneempi, joka myös helpotti lukemisprosessia.
Yksi virhe minkä huomasin ensimmäisestä hakukerrastani, oli se että opiskeluni pääsykoetta varten oli lähinnä raakaa lukemista. Koin että tänä keväänä onnistuakseni minun pitäisi käyttää erilaisia opiskelutekniikoita hyväkseni. Perinteisen lukemisen ja muistiinpanojen lisäksi tein erilaisia muistilappuja sekä glossausta (oikea termi? :D). Varsinkin glossauksen koin erittäin hyödylliseksi kertauksen tukena, kun kirjan sivussa oli avainsanoja, joista muistin kyseisen sivun asiat. Näihin opiskelutekniikoihin yhdistettynä valmennuskurssin tunnit ja siellä tehdyt tehtävät johtivat siihen, että tunsin osaamistasoni nousevan hirmuista vauhtia.


Huhtikuun lopulla eräs mukava Pykälän valmennuskursseilla opettanut henkilö tarjoutui luennoimaan parin tunnin ajan kaikille vapaaehtoisille rikosoikeuden pääsykoekirjasta, jonne kannatti todellakin mennä! Sen lisäksi, että kyseinen opettaja oli erittäin innostava henkilö, niin hän osasi avata kirjan vaikeita kohtia todella hyvin ja muutenkin kertoa hyödyllisiä vinkkejä pääsykoetta varten. Tämän luennoinnin jälkeen jäi jopa hieman harmistunut fiilis etten ollut ilmoittautunut Pykälän valmennuskursseille vaikka tänä vuonna asumisen puolesta siihen olisi ollut mahdollisuus.
Tämän jälkeen kevät olikin jo siinä vaiheessa, että luin kahdeksan tuntia päivässä (paitsi valmennuskurssipäivinä). Päätin, että pidän lukutuntimäärän tuossa loppurutistukseen eli viimeiseen kahteen viikkoon asti, jolloin alan lukemaan päivittäin niin paljon kuin vain mahdollista eli +10h. Kuitenkin jo kolme viikkoa ennen koetta aloitin paukuttamaan noita superpäiviä (osittain syystä, että sorruin lukemaan muiden lukutuntimääriä), ja tässä vaiheessa aloitin opettelemaan myös säännöksiä ulkoa.

Lopun viimeistely/kertausvaihe eteni hyvin, ja pari viikkoa ennen pääsykoetta järjestetystä simulaatiopääsykokeestakin sain muistaakseni valmennuskurssin toisiksi parhaimmat pisteet. Tiesin kyllä ettei valmennuskurssin tehtävien ja kokeiden pisteet merkitse juuri mitään, mutta tulos antoi kuitenkin pienen boostin loppupuristukseen kun tiesi, että jollain tasolla ainakin on tehnyt asioita oikein.
Edellisen kevään tavoin väsähdin hieman ennen koetta, mutta en kuitenkaan yhtä pahasti kuin aiemmin ja keskityin sitten kuuntelemaan omia äänitteitä tärkeistä säännöksistä, että opiskelin kuitenkin jotenkin 😀
Viimeisen päivän ennen koetta pyhitin rentoutumiselle ja akkujen lataamiselle, vaikka päivän (ja koeaamunkin) aikana saatoinkin muutaman asian kirjoista tarkistaa. Iso urakka oli takana, mutta vielä oli keskityttävä ja annettava kaikkensa pääsykokeessa, sillä muuten viimeisen kahden kuukauden valmistautuminen olisi tehty turhaan.

Koepaikkaa kohti lähdin hieman jännittyneenä, minkä koin olevan vain hyvä merkki — ainakin jos vertaa edelliseen vuoteen. Saavuttuani määränpäähän odottelin nimenhuudon alkua ulkona ja lopulta olinkin salissa istumassa –koepaperi edessäni väärin päin – odottamassa lupaa aloittaa kokeen tekeminen.
Kun paperin sai vihdoin kääntää, ensimmäinen reaktioni oli järkytys, sillä kokeessa oli monivalintatehtävä, johon kuului n. 30 sivua aineistoa 😀 Luin tehtävänannot nopeasti silmäillen läpi, ja aloitin hahmottelemaan suttupaperille vastauksiani.
Vajaan tunnin päästä kuitenkin huomasin käyttäneeni suunnitteluun jo aivan liikaa aikaa ja hieman jäljellä olevasta ajastakin sekaisin ollessa aloin kiireellä laatimaan vastauksiani puhtaaksi. Lopulta sain muihin tehtäviin vastattua, ja aloitin käymään läpi monivalintatehtävää. Tehtävä ei ollutkaan aineiston puolesta niin vaikea, sillä joihinkin kohtiin vastaukset löytyi nopeallakin aineiston selauksella, mutta vaikeaksi tehtävän teki se, että monessa kohdassa oli useampi oikealta kuulostava vastaus, joka jätti mielestäni liikaa tulkinnanvaraa vastaajalle. Toisaalta en voi kuin syyttää itseäni, että menin idioottimaisesti vastaamaan jokaiseen kohtaan vaikka olisin hyvin voinut jättää tulkinnanvaraiset kysymykset välistä ja ottaa niistä turvallisesti 0 pistettä miinuspisteen sijaan. Kokeen jälkeen en kuitenkaan vielä tajunnut miten typerän virheen teinkään, ja olin itse asiassa erittäin tyytyväinen suoritukseeni. Kokeesta lähdinkin vapautunein fiiliksin kesäloman viettoon.
Epäuskoisuus. Tuo oli se tunne kun vihdoin Opintopolkuun ilmestyi tulokset ja minun kohdallani luki 234 tms. varasija. En voinut mitenkään käsittää, miten koe oli muka voinut mennä näin huonosti, sillä pahimmissakin painajaisissani koin, että tulisin jäämään vain niukasti sisäänpääsyrajasta. Todellisuus oli kuitenkin toinen: koepisteeni olivat 28/50 (tehtäväkohtaisesti: 8,6,6,6,2) kun sisäänpääsyraja oli 34/50.
Kun hain omat vastaukseni tiedekunnasta ja vertailin niitä mallivastauksiin, olin edelleenkin epäuskoinen enkä suostunut hyväksymään tulosta. Koin, että kahden tehtäväni osalta pisteytys oli tehty väärin ja mallivastaukset olivat puutteelliset pääsykoekirjoihin verrattuna.
Kuten arvata saattaa niin oikaisupyyntövaatimuskaan ei tuottanut minkäänlaista tulosta ja pistemäärä säilyi samana. En edes uskonut pääseväni sisään oikaisupyynnöllä, sillä kuusi pistettä on järkyttävän iso määrä ja lähinnä halusinkin vain saada muutamasta tehtävästä perustellun vastauksen, minkä takia arvostelussa/mallivastauksessa oli päädytty tiettyyn ratkaisuun. Tätä en kuitenkaan täysin saanut ja kieltämättä olin jonkin aikaa melko katkera tiedekunnalle, mutta elämä jatkuu, ja tosiasia oli kuitenkin se, että en ollut onnistunut pääsykokeessa riittävän hyvin opiskelupaikan saadakseni. Pisteet ovat loppujen lopuksi vain muodollisuus ja sillä jäitkö yhden vai kymmenen pisteen päähän sisäänpääsystä ei ole lopputuloksen kannalta väliä: molemmissa tapauksissa jäät rannalle ruikuttamaan.
Lopuksi
Tällaisia minun pääsykoekevääni ovat tiivistettynä olleet. Tätä postausta oli tietyllä tapaa vaikea kirjoittaa, sillä jouduin jättämään monia asioita kertomatta, ettei postaus venyisi liian pitkäksi (joka tapahtui kuitenkin :D). Kyselkää kuitenkin kommenteissa, jos teille tulee mieleen kysymyksiä pääsykoekeväästä joista en tässä puhunut! Lisäksi palaute ylipäätään blogiin ja postauksiin liittyen on tervetullut 🙂 Mielessäni on paljon erilaisia ideoita mistä voisin kirjoittaa postauksen, mutta olisi mukava myös kuulla mistä te olisitte kiinnostuneita lukemaan!
Seuraa tai ota yhteyttä!
- Blogin Facebook-sivu
- Tykkää blogin Facebook-sivusta ja pysyt myös tätä kautta ajantasalla uusista blogikirjoituksista!
- Facebook-ryhmä oikeustieteellisestä kiinnostuneille
- Ryhmä on tarkoitettu kaikille oikikseen hakeville tai siitä kiinnostuneille, jossa voit keskustella kaikesta hakemiseen liittyvästä tai esimerkiksi välivuoden hyödyntämisestä.
- Sähköposti: unelmanaoikis(ät)gmail(piste)com
- Minulle voi vapaasti laittaa kysymyksiä blogiaiheisiin liittyvistä jutuista tai pyytää apua, jos joku muu asia mietityttää.
- Twitter: @IiroRuolahti
- Twiittailen satunnaisesti erinäisistä aiheista, jonka lisäksi re-twiittaan usein itseäni kiinnostavia juttuja.
- LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/iiro-ruolahti/
- Minut voi lisätä vapaasti kontaktiksi, mutta hyväksyn kontaktointipyyntöjä aina hieman vaihtelevasti riippuen siitä tunnenko kyseisen henkilön. Contact-pyynnön yhteydessä kannattaa kirjoittaa, että löysit profiilini blogin kautta, jolloin osaan hyväksyä pyynnön.
- Yhteydenotto- ja palautelomake
- Jos toivot vastausta yhteydenottoosi, muista jättää lomakkeeseen sähköpostiosoitteesi.
- YouTube: Iiro Ruolahti
- Kanavalta löytyy tällä hetkellä podcast-jakso koskien opiskelijoiden asumistukea.
6 ajatusta aiheesta “6 § Pääsykoekevääni”
Kun kerroit ensimmäisen epäonnistumisen syitä, niin osaisitko sanoa myös, millaiset syyt olivat tokan hakukerran epäonnistumisen takana? 🙂
Toisena keväänä epäonnistumisen syyt olivat ehkä itse koetilanteessa kuin valmistautumisessa.
Menetin nimittäin paljon pisteitä monivalinnassa, koska lähdin turhan rohkeasti ja itsevarmana vastaamaan jokaiseen kohtaan ja lopputuloksena taisikin olla koko tehtävästä 2/10 pistettä. Toinen syy oli se, että en kirjoittanut kaikkea mitä tiesin paperille, koska koin sen liian irrelevantiksi tehtävänantoon liittyen. Tietenkin ensin tehdään tehtävät siten, että vastaat ne oleellisimmat jutut, mutta kun ja jos aikaa jää, niin ehdottomasti tulisi täyttää paperit täyteen muulla tehtävänantoa jotenkin liippaamalla pääsykoekirjojen tiedolla. Kolmas virhe koetilanteessa oli se, että onnistuin jotenkin käyttämään muutamaan ensimmäiseen tehtävään liikaa aikaa ja näin ollen en olisi edes ehtinyt kirjoittaa ylimääräistä asiaa vastauksiin.
Tosin jos miettii, mitä mahdollisesti itse keväänä olisi voinut tehdä toisin tai mitä sitten tein kolmantena hakukertana eri tavalla, niin ehkä keskeisin juttu on kertaus. Kertasin kyllä asioita (muistaakseni) aika hyvin toisellakin hakukerralla, mutta kolmannella hakukerralla toin kertauksen keskeiseksi osaksi lukemista heti alusta lähtien; kertasin edellisen päivän opiskellut asiat aina aamulla ja illalla kertasin kyseisen päivän opiskellut asiat. Pääsykokeessa on kuitenkin pitkälle kyse muistamisesta, joten on tärkeää, että muistijälkeä lähdetään vahvasti painamaan mieleen alusta lähtien. Tästä samasta syystä suosin kirjojen lukemista yhtä aikaa tosin pienillä kirjapainotuksilla enkä suosittele tekniikkaa missä viimeinen kirja avataan ensimmäistä kertaa vasta kaksi viikkoa ennen koetta.
Okei! Kiitos hirveen paljon hyödyllisistä vinkeistä!! 🙂
Miten sä kertasit asioita aina aamuin illoin? Oliko sulla joku tiivistelmä tms. vai miten ?:)
Se vähän riippui lukukierroksesta. Tai esim. kun tein yliviivaustusseilla merkintöjä kirjoihin, niin kertasin sillä tavalla, että luin ne sen päivän / edellisen päivän viivaukset. Sitten muistiinpanokierroksella taas kertasin niitä muistiinpanoja.
Todella loistava tapa (varsinkin sitten siihen vikojen viikkojen kertaamiseen) on sisällysluettelon kautta kertaaminen, että mitä niistä väliotsikoista tulee mieleen ja mitä osaa kertoa. Tällä samalla taktiikalla mm. tällä hetkellä kertaan huomista tenttiä varten ja osoittautunut todella hyväksi tavaksi 🙂
kiitos paljon vastauksesta!:)