Nopeasti oikiksessa aloittamisen jälkeen voi huomata, kuinka paljon erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia oikkareilla on bileistä asiapitoisempiin juttuihin. Toinen asia, jonka tosin huomaa hieman myöhemmin, on se, ettei oikiksen pakolliset opinnot ole kovinkaan käytännönläheisiä ts. anna kuvaa siitä, minkälaista työelämä on tai mitä työelämässä tulisi tietää ja osata.
Tästä syystä olen itse osallistunut aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin, joiden kautta olen kerännyt osaamista, jota ei pelkästään tenttikirjoja lukemalla saa. Olen aiemmin osallistunut mm. oikeustapauskilpailuun sekä neuvottelukilpailuun, mutta tällä kertaa vuorossa oli jotain hieman erilaista. Osallistuin nimittäin alkukeväästä Roschierin järjestämään Nordic Business Law Academy ‑ohjelmaan.
Mikä Roschier on?
Roschier on Suomen suurin asianajotoimisto ja sen liikevaihto oli Suomessa noin 58 miljoonaa euroa vuonna 2018. Koko konsernin (Roschierilla on toimisto myös Ruotsissa) liikevaihto oli noin 116 miljoonaa euroa. Vertailun kohteeksi voidaan ottaa Suomen toiseksi suurin asianajotoimisto, Hannes Snellman, jonka liikevaihto oli Suomessa noin 40 miljoonaa euroa ja koko konsernin liikevaihto 58 miljoonaa euroa. Mikäli 30 suurimman liikejuridiikkatoimiston tunnusluvut kiinnostavat tarkemmin, suosittelen suuntaamaan seuraavaan uutiseen: Liikejuristi on uskomaton rahasampo, nyt ja tulevaisuudessa: “En usko, että robotti pystyisi hoitamaan Talvivaaran konkurssipesää”
Mikä NBLA on?
NBLA eli Nordic Business Law Academy on suomalaisille ja ruotsalaisille oikkareille suunnattu kansainvälinen ohjelma, jossa simuloidaan neljän tapaamisen aikana yrityskaupan elinkaari juristin näkökulmasta ja ylipäänsä transaktiojuristin työtä. NBLA:a voisi kuvailla myös M&A:n johdatus- tai intensiivikurssiksi. M&A on lyhenne englanninkielisestä ilmaisusta “Mergers & Acquisitions”, joka käytännössä tarkoittaa erilaisia yritysjärjestelyitä.
Suurin osa ohjelmasta on englanniksi, sillä mukana on tosiaan suomalaisten opiskelijoiden lisäksi myös ruotsalaisia ja koska transaktiomaailmassa työkielenä on yleensä englanti. Näin ollen melkein kaikki käytössämme olleesta materiaalista oli englanniksi, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ja toki keskustelimme oman tiimin kesken suomeksi, koska tiimit koostuivat vain ruotsalaisista tai suomalaisista opiskelijoista.
Miten päädyin NBLA-ohjelmaan?
NBLA järjestetään vuosittain ja olin pohtinut hakemista jo yli vuosi sitten, kun näin ilmoituksen koskien vuoden 2018 NBLA:ta. Olin tällöin kuitenkin vasta toisen vuoden opiskelija, epävarma englannin taidostani ja oikeustapauskilpailussa mukana, joten en vielä tällöin hakenut ohjelmaan.
Mutta kun viime vuoden lopussa näin ilmoituksen tämän vuoden NBLA:sta, päätin hakea ohjelmaan, sillä oikeusnotaarin opintoni olivat jo loppusuoralla, joten aikaa oli taas muihin juttuihin. Olin myös varmempi omasta kielitaidosta ja toisaalta asennoiduin siten, että mikäli pääsen ohjelmaan mukaan, se on samalla loistava tapa kehittää (juridista) englantia vielä pidemmälle. Tiesin myös jo ennen ohjelmaa, että transaktiot kiinnostavat minua ja kaiken lisäksi NBLA on myös hyvä CV-merkintä, joten eipä hakemista tarvinnut kovin kauaa miettiä.
NBLA:n hakuprosesissa oli kolme vaihetta: 1. hakemus 2. videohakemus 3. haastattelu.
Ohjelmaan haettiin ensin CV:llä ja opintosuoritusotteella, jonka jälkeen oli videohakemusvaihe. Tässä vaiheessa piti vastata neljään lyhyeeseen kysymykseen noin minuutin pituisilla videovastauksilla per kysymys. En ole ikinä pitänyt videokysymysten käyttämisestä rekrytoinnissa eikä tämäkään kerta ollut erilainen. Väänsin muistaakseni vastauksia reilusti yli kolmen tunnin ajan, sillä aina sanat menivät sekaisin tai unohdin mitä olinkaan sanomassa. Videohakemusvaihe ei todellakaan mennyt erityisen hyvin tai vastausteni sisällöt olivat ehkä “hyviä”, mutta ulosantini oli kieltämättä surkeaa.
Yllätyksekseni tulin kuitenkin kutsutuksi haastatteluun, joka menikin paremmin ainakin videovaiheeseen verrattuna. Lopulta tulin valituksi itse ohjelmaan 11 muun suomalaisopiskelijan ja 14 ruotsalaisopiskelijan kanssa.
Millainen NBLA oli?
Ohjelma starttasi helmikuun alussa ja tapaamisia oli tästä eteenpäin kuukauden välein — yhteensä neljä kertaa. Ensimmäisellä kerralla kaikki opiskelijat (myös ruotsalaiset) kokoontuivat Roschierin Suomen toimistolla, jonka terassi oli tuolloin vielä täysin lumen peitossa.
Päivämme alkoi 10.30 ja aamupäivä oli kieltämättä raskas: ei sen takia, etteikö asia olisi ollut mielenkiintoista ja opettavaista, mutta ainakin minulle täysin uutta asiaa tuli paljon ja kielellä, joka ei ole äidinkieleni. Kävimme läpi yrityskaupan elinkaarta niin asianajotoimiston finance- kuin M&A‑tiimin näkökulmasta ja muita transaktion aspekteja. Lisäksi kävimme läpi kuvitteellista casea (pahoittelut Finglishistä, jota viljellään transaktiomaailmassa paaaaljon), jonka ympärille koko ohjelma tulisi rakentumaan ja jonka parissa tulisimme työskentelemään. Päivään kuului myös Dr. Mark Youngin vetämä neuvottelukoulutus- ja harjoitus, mikä oli minulle päivän kohokohta!

Päivän lopuksi jakaannuimme tiimeihimme, joita olivat
- Seller (yrityksen myyjätaho)
- PE Bidder (ostajaehdokas, pääomasijoittaja)
- PE Borrower (pääomasijoittajan lainatiimi, joka neuvottelee pankin kanssa lainasta, sillä PE-toimijat rahoittavat yleensä yritysostot suurimmaksi osaksi lainarahalla)
- Bank Lender (pankin lainatiimi, joka neuvottelee PE Borrowerin kanssa lainaehdoista ja ylipäänsä lainan myöntämisestä)
- Industrial Bidder (ostajaehdokas, teollisuusyritys, usein esim. pörssiyhtiö)
Työpäivä oli paketissa noin klo 17–18 aikoihin ja tämän jälkeen suuntasimme illalliselle koko porukalla, jossa oli hyvä tilaisuus tutustua vielä paremmin muihin opiskelijoihin ja ohjelmassa valmentajina toimivien Roschierin juristien kanssa.
Ensimmäisen ja toisen tapaamisen välissä tiimimme perehtyi myytävän yrityksen erilaisiin asiakirjoihin ja suoritimme due diligence-tarkastuksen eli tuttavallisemmin DD:n. Ostajapuolelle DD:n tekeminen on äärimmäisen tärkeää, jotta ostaja hahmottaa, mitä se on ostamassa ja onko yrityksessä jotain riskejä, jotka voisivat heikentää sen arvoa. Me kuitenkin edustimme myyjää ja teimme DD:n, jotta osaisimme varautua tuleviin neuvotteluihin ostajaehdokkaiden kanssa. DD:n tekeminen oli hauskaa, sillä siinä korostuu tarkkaavaisuus ja myös laaja yleisymmärrys juridiikasta. Toki oikeassa maailmassa DD:tä voi tehdä ja tekevätkin useat, eri taustan omaavat juristit (esim. kilpailuoikeus- ja työoikeusjuristi), sillä yksi juristi ei voi mitenkään olla erikoistunut kaikkiin eri oikeudenaloihin ja näin ollen varmasti bongata kaikkia mahdollisia riskejä.
Toinen tapaaminen oli paikallinen eli olimme suomalaisten opiskelijoiden kesken Roschierin Suomen toimistolla, jossa aloitimme päivän Roschierin asiakasyritysten luennoilla, joissa he kertoivat, mitä he odottavat asianajotoimistolta asiakassuhteessa. Näistä toinen ei ollut niin onnistunut, sillä luento meni lähinnä ko. asiakasyrityksen yritysesittelyksi, mutta onneksi toinen esitys keskittyi itse asiaan. Esitysten jälkeen kokoonnuimme taas tiimimme kesken ja aloimme laatimaan kauppakirjaehdotusta molemmille ostajaehdokkaille. Tässä tosin apuna oli Roschierin mallipohja, joten aivan tyhjästä kauppakirjaa ei tarvinnut alkaa laatimaan. Koko päivä menikin oikeastaan kauppakirjan luonnostelussa, jonka jälkeen siirryimme kevyelle illalliselle.
Kolmannen tapaamisen aloitimme lyhyellä valmistautumisella kauppakirjaneuvotteluihin. Pääsin meidän tiimistä vetovastuuseen, joka tarkoitti sitä, että tarkoituksena oli, että tekisin meidän puolesta aloitteen videoneuvottelutilanteessa ja muutenkin hieman johtaisin neuvotteluita meidän puolelta.
Tietenkin vetovastuun saaminen oli mukavaa, sillä olen kiinnostunut neuvottelemisesta ja tällaiset simuloidut tilanteet on parhaita tapoja harjoitella neuvottelua ilman “seuraamuksia”. Harjoittelen ja epäonnistun mieluummin neuvotteluharjoituksessa kuin että lähden kylmiltään esimerkiksi työelämässä neuvotteluihin ja epäonnistun siellä. Lisäksi videotilanneneuvottelu tuntui jännittävältä ja huomasin tämän neuvotteluiden aikana. En välillä meinannut saada videopuhelun yli selvää, mitä vastapuoli sanoi, koska välillä neuvotteluissa lensi aivan uusia juridisia termejä. Tällöin oli hieman vaikeaa löytää vastausta 😀 Tässä kohdin tosin korostui meidän hyvä tiimidynamiikka, sillä vaikka tarkoitus ei muutenkaan ollut, että olisin ainoa, joka on äänessä, niin tiimiläiset ottivat tilannetta hyvin haltuun!
Toisessa neuvottelussa olikin vastapuolen johdosta hieman hämmentävä tilanne, sillä neuvottelusta lähes puolet meni siihen, kun kuuntelimme heidän keskustelevan keskenään ruotsiksi. Jag pratar inte svenska, joten en osaa sanoa, mistä he keskustelivat.
Harjoittelen ja epäonnistun mieluummin neuvotteluharjoituksessa kuin että lähden kylmiltään esimerkiksi työelämässä neuvotteluihin ja epäonnistun siellä.
Neuvottelujen jälkeen päivä olikin lähes purkissa, mutta saimme aivan päivän lopuksi toiselta ostajaehdokkaalta kommentit lähettämäämme kauppakirjaehdotukseen. Näihin, ja toisen ostajaehdokkaan kommentteihin, perehdyimme kolmannen ja viimeisen tapaamisen välissä tiimimme kesken. Kokoonnuimme vielä pelkästään tiimin kesken vajaa viikko ennen viimeistä tapaamiskertaa, sillä halusimme valmistautua kunnolla ja olisimme kieltämättä olleet aika hukassa viimeisellä tapaamiskerralla (tai ainakin kovan aikapaineen alaisena), jos emme olisi tehneet tätä. Oli myös hauska huomata kuinka tiimi alkoi hitsautua enemmän yhteen tapaamisen johdosta ja muut tiimiläiset tulivat tutummaksi 🙂
Viimeiseen tapaamiseen lensimme Tukholmaan, jossa kokoonnuimme kaikkien opiskelijoiden kesken Roschierin Tukholman toimistolla, josta oli upeat maisemat Tukholman yli! Luvassa oli neuvotteluita ostajaehdokkaiden kanssa koko päivälle pienen tiimipalaverin jälkeen. Liveneuvottelut olivat mielestäni hauskempia, sillä tällöin vastapuolen kanssa päästiin keskustelemaan ilman satunnaisesti epäselvää ääniyhteyttä ja muutenkin tilanne tuntui jotenkin hauskemmalta kasvokkain.
Jostain syystä nämä neuvottelut eivät jännittäneet itseäni ollenkaan missään vaiheessa ja muutenkaan roolini ei ollut niin proaktiivinen kuin aiemmin, vaan lähinnä kommentoin väliin tai tartuin vastapuolen edustajien kommentteihin. Neuvottelu oli hauskaa, mutta harmillisesti meille oli varattu vain yksi neuvottelutapaaminen per ostajaehdokas, sillä olisi ollut mukava nähdä, miten neuvottelut olisivat edenneet toisella kierroksella.
Lopputuloksena meillä oli kaksi ehdotusta kauppakirjaksi sekä hintatarjous päämiehemme yrityksestä. Esitimme nämä päämiehellemme, jolle annoimme myös oman suosituksen mielestämme paremmasta tarjouksesta. Kun päätös oli tehty, kirjoitimme vielä tiimin sisällä kauppakirjan puhtaaksi ja hoidimme muutaman muun tarpeellisen asiakirjan laatimisen, jonka jälkeen siirryimme julkistamaan tarjouskilpailun voittajan ja päätimme yrityskauppaprosessin juhlallisesti yhtäaikaiseen signingiin ja closingiin (ts. allekirjoitimme kauppakirjat ja rahat liikkuivat).
Seuraavana oli koko ohjelman haastavin osuus, sillä siirryimme itse kokkaamaan illallisen (ammattilaisen ohjeistamana tietenkin) italialaiseen tyyliin. Kokkaustaitoni ovat kirjaimellisesti täysin nolla ja ilta hurahtikin pastataikinaa epätoivoisesti pyörittäessä tai miksikä touhuamistani nyt kutsuisikaan. Ilta kului mukavasti kanssaopiskelijoiden kanssa seurustellessa, jonka jälkeen osa porukasta siirtyi vielä hetkeksi Roschierin toimiston yläkerrassa olevaan kattobaariin. Yövyimme hotellissa, ja minulla sekä suurimmalla osalla muista suomalaisopiskelijoista oli iltapäivälento takaisin Suomeen, joten seuraavana päivänä oli vielä hyvin aikaa tutustua Tukholmaan 17 asteen keväthelteessä. Tähän oli mukava päättää reissu ja koko NBLA.
Yhteenveto
NBLA:sta olisi hyvin voinut kirjoittaa paljon pidemmän kirjoituksen, sillä opin äärettömästi kaikkea uutta mm. yrityskaupoista, joten valitettavasti tässä on vain pieni kurkistus ohjelman sisältöön. Suosittelen NBLA:ta ehdottomasti ainakin oikkareille, jotka ovat kiinnostuneita transaktioista tai haluavat ylipäänsä oppia ymmärtämään yrityskauppojen perusasiat.
Kokemus on muutenkin hauska eikä ohjelma vaadi isoa sitoutumista, ellei sitten itse halua panostaa kokemukseen hieman enemmän myös tapaamisten ulkopuolella. Tämän lisäksi pääsee tutustumaan uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, saa hyvän lisäyksen CV:seen ja toki myös mahdollisuuden napata tai ainakin edistää harjoittelupaikan nappaamista Roschierilla.
Jos joku oikkari lukee tätä tekstiä, niin tsemppaisin rohkeasti osallistumaan NBLA:han tai muihin vastaaviin aktiviteetteihin, joita esimerkiksi asianajotoimistot tarjoavat. Ne ovat paras tapa harjoitella ja oppia erilaisia taitoja eikä osallistumista tai mokaamista pidä näissä murehtia ollenkaan, sillä pitkässä juoksussa mokista on vain hyötyä. Ja esimerkiksi NBLA:ssa jokaisella tiimillä oli useampi koutsi, joilta pystyi kysymään apua matalalla kynnyksellä eli emme todellakaan joutuneet touhuamaan aivan omin päin.
Seuraa tai ota yhteyttä!
- Blogin Facebook-sivu
- Tykkää blogin Facebook-sivusta ja pysyt myös tätä kautta ajantasalla uusista blogikirjoituksista!
- Facebook-ryhmä oikeustieteellisestä kiinnostuneille
- Ryhmä on tarkoitettu kaikille oikikseen hakeville tai siitä kiinnostuneille, jossa voit keskustella kaikesta hakemiseen liittyvästä tai esimerkiksi välivuoden hyödyntämisestä.
- Sähköposti: unelmanaoikis(ät)gmail(piste)com
- Minulle voi vapaasti laittaa kysymyksiä blogiaiheisiin liittyvistä jutuista tai pyytää apua, jos joku muu asia mietityttää.
- Twitter: @IiroRuolahti
- Twiittailen satunnaisesti erinäisistä aiheista, jonka lisäksi re-twiittaan usein itseäni kiinnostavia juttuja.
- LinkedIn: https://www.linkedin.com/in/iiro-ruolahti/
- Minut voi lisätä vapaasti kontaktiksi, mutta hyväksyn kontaktointipyyntöjä aina hieman vaihtelevasti riippuen siitä tunnenko kyseisen henkilön. Contact-pyynnön yhteydessä kannattaa kirjoittaa, että löysit profiilini blogin kautta, jolloin osaan hyväksyä pyynnön.
- Yhteydenotto- ja palautelomake
- Jos toivot vastausta yhteydenottoosi, muista jättää lomakkeeseen sähköpostiosoitteesi.
- YouTube: Iiro Ruolahti
- Kanavalta löytyy tällä hetkellä podcast-jakso koskien opiskelijoiden asumistukea.
2 ajatusta aiheesta “25 § Nordic Business Law Academy by Roschier”
Tuttavani opiskeli myös oikiksessa ja hän sanoi samaa, että ei koulussa ihan samoja oppinut mitä työelämässä tarvittaisiin. Se taitaa tosin olla kaikilla aloilla, että harvassa olisi niin käytännönläheistä, että koulu vastaisi täysin työmaailmaa. Asianajotoimistot tosin sellaisia, joissa tarvitaan paljon teoriaa ja käytännön juttuja.
Näinhän se on 🙂 Tai tietenkin AMK-tutkinnot ovat asia erikseen, koska ne ovat valmiiksi paljon käytännönläheisempiä. Ja toki se riippuu yliopistostakin (tai oikisten kohdalla maasta), onko tutkinto yhtään työelämään valmistava.